Blogit

Maan ja taivaan väliltä (ja rajalta)

https://muitamakuja.blogspot.com/ 

https://blogit.savonsanomat.fi/savossa-ja-saksanmaalla/

Vuosi koronaa ja kevätkukat työntyvät maasta

https://www.selanne-lehti.fi/uutinen/611525

Selänne-lehti 25.2.2021

Saksassa ensimmäinen koronavirustapaus havaittiin vuosi sitten tammikuun lopulla. Tämän vuoden tammikuun puoleen väliin mennessä tapauksia koko Saksassa oli rekisteröity yli kaksi miljoonaa ja yli 50000 on Srs-CoV-2-infektion seurauksena kuollut. Välillä ilmaantuvuusluvut laskevat, välillä nousevat, kuin sienet sateella osavaltiosta ja ihmisten käyttäytymisestä riippuvaisina.

Kesällä 2020 näytti vielä siltä, että virus saataisiin hallintaan. Uskottiin, että maan rajojen, koulujen ja päiväkotien, kahviloiden, ravintoloiden, hotellien ja kampaamojen sulkeminen maaliskuun puolivälistä alkaen olisi estänyt viruksen nopean leviämisen. Ja kun vain kaksi ihmistä sai kokoontua yhteen ja vain yksi perhekunnasta mennä samaan aikaan ruokakauppaan, olisi luullut, että ei virus kauan pitäisi ihmiskuntaa otteessaan.

Me monien muiden tavoin väistimme alusta asti, määräysten mukaisesti vastaantulijoita, niitä harvoja, jotka uskalsivat olla liikkeellä, ja pidimme tarkkaa huolta, että puolentoistametrin etäisyyttä ei alitettu. Niin teemme vieläkin, mutta ihan aina sitä ei voi välttää, jos polku on kapea ja toinen unohtunut omiin ajatuksiinsa. Maskia ei siihen hätään ehdi ulkona vetäistä taskusta. Sisätiloissa ja parkkipaikoilla sen käyttö on itsestään selvää, kirjoitettuna selkärankaan.

Sunnuntaina teimme retken läheiseen kaupunkiin. Jokea myötäilevää kävelytietä pitkin oli muitakin ulkoilevia liikenteessä. Kohteliaasti vastaantulijat väistivät toisiaan tervehtien. Oli ihana kevätsää. Lumikellot ja krookukset kukkivat ja aurinko paistoi lämpimästi ja takki oli ihan pakko avata ja kaulaliina työntää taskuun. Pieni vapaudentunne tuli jo rintaan.

Pian se kuitenkin haihtui huolipilveen, joka on varjostanut ihmisten olemusta koko vuoden. Aamulla se nousee uutisten myötä samaan aikaan auringon kanssa, ja vaikka kevätkukkien ilmaantumisestakin uutisoidaan, on koronarihmasto tunkeutunut niin syvälle tajuntaan, että läheltä kulkevan vanhan ystävällisen naisen hyvänpäiväntoivotuskin herätti ajatuksen: oliko hänellä korona? Olisiko pitänyt puistonpenkillä istuessamme laittaa maski kasvoille?

Suomessa ei kesällä eikä syksyllä maskeja ollut vielä kaikilla edes kaupoissa, Saksassa se oli jo arkipäivää. Nykyisin Saksassa on käytettävä kaupoissa ja julkisessa liikenteessä vain FFPS2 tai OP-maskeja. Kangasmaskit odottavat laatikossa parempia aikoja, jotka toivon mukaan ovat tulossa.

Kolumni: Parempaan suuntaan

Selänne-lehti 28.1.2021 

https://www.selanne-lehti.fi/uutinen/609772

Minun näkökulmastani olemme ihmiskuntana matkalla uuteen ja parempaan suuntaan, huolimatta tai kenties juuri siitä syystä, että meneillään on rajapyykki: aikamme pandemia. Perusasiat ovat nousseet pintaan ja muun muassa kulutus laskenut. Emme tarvitsekaan niin paljon kaikkea mahdollista.

Mutta on kulutuksen ja ylenpalttisuuden kääntöpuoli huomattu jo ennen koronaakin. Esimerkiksi lihan kulutus on Suomessa laskenut, tosin ei lähellekään 1960-luvun tasolle. Suomalaiset kuluttivat (söivät) Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan eläimiä lähes 80 kiloa henkilöä kohti vuonna 2019. Kokonaiskulutus laski edellisestä vuodesta noin 1,5 kiloa/henkilö. Saksassa lihan kulutuksessa on sama laskeva suunta kuin Suomessa. Viljan kokonaiskulutus puolestaan kasvoi Suomessa reilut kaksi kiloa henkeä ollen 81 kiloa.

Minä en ole kuulunut eläinten syöjien lajiin 1980-luvun puolivälistä asti, paitsi vielä syön jonkin verran kalaa ja kananmunia. Nekin ovat eläimiä, mutta niitä ei lasketa lihan kulutukseen. Ehkä tämäkin asia vielä muuttuu, kun ihmiskunta kehittyy viisastuen ja osaa uudistaa ja muuttaa eläinsuhdettaan.

Sanapari lihaa korvaavat tuotteet, joka nyt monen suussa pyörii, mainoksissakin, voisi olla toisinkin päin, sillä jossain vaiheessa on alettu korvata luontainen kasvisravinto eläinten lihalla. Niin kuin nyt tilastoistakin näkyy. Vielä 1960-luvulla syötiin Suomessa lihaa kolmisenkymmentä kiloa henkilöä kohti. Kasvu, joka nyt siis on taittunut, on ollut minun elinikäni aikana hurjaa.

Ihminen tarvitsee muun muassa proteiinia, mutta siihen ei tarvita lihan massatuotantoa, eikä lihan tarvitse tämän tietämyksen ja teknologian kehittymisen ansiosta enää korvata pähkinöitä, palkokasveja ja viljaa. On parempia ja myrkyttömimpiä ja eettisempiä tapoja saada ravintoa. On tarjolla monenlaista valmistetta soijasta, kaurasta ja pavuista ja Saksassa sinilupiinista! Sinilupiini on nimittäin myös hyvä eurooppalainen vaihtoehto soijalle, ei pelkästään lihalle, sillä sadassa grammassa lupiinijauhoa on proteiinia noin neljäkymmentä grammaa. Saksassa sinilupiinin siemenistä (Lupinus angustifolius) valmistetaan muun muassa lugurttia (jogurttia) ja jäätelöä, lupiinijuomaa sekä jauhoa että rouhetta.

Onneksi kehityksen pyörät ovat siis taas kääntyneet ja välivaiheena voi vain pitää sitä, että ihmiset ahtavat itseensä suuria määriä eläimiä.

Huomio: sinilupiinia ei pidä sekoittaa myrkylliseen komealupiiniin!

Sudenkuopassa kasvaa pihlaja

Sudenkuopassa kasvaa pihlaja -novelleissa eletään yhteiskunnallisia murrosvaiheita ja muistellaan menneitä aikoja eri kertojien kautta Suomessa ja Saksassa.
Molemmissa maissa alkoi sotien jälkeen jälleenrakentamisen aika, sopeutuminen ja selviytyminen.
Suomessa koettiin rakennemuutos, nousukausi ja lama.
Saksa jaettiin miehitysvyöhykkeisiin, Itä- ja Länsi-Saksaan. Saksat jälleenyhdistyivät vuonna 1990 ja siitä tuli suvereeni valtio keväällä 1991.

Sattuvia sanonontoja ja sutkautuksia Pyhäjärveltä

Suomen kansa on kautta aikojen ollut hyvä keksimään lauseenparsia ja sanontoja, jotka selittävät asioita vertauskuvallisesti. Niitä vilisee nykypäivänäkin puheessamme. Hetken sanontoja makustellessa mieli avautuu vastaanottamaan niiden sanoman.                          

Sattuvia sanontoja ja sutkautuksia Pyhäjärveltä -kirjasessa kuljetaan niiden sanontojen parissa, jotka ovat yleisiä Pohjois-Pohjanmaan Pyhäjärvellä. Ne avaavat ikkunan sukupolvista sukupolviin kiertäviin tapoihin ja asenteisiin ja ennen kaikkea pyhäjärviseen perinteeseen.