Munasta ja mittarimadosta perhoseksi

21.12.2008

MUNASTA JA MITTARIMADOSTA PERHOSEKSI

Olemme keksineet elämäämme useita mittareita tarkoituksena määritellä saavutettua tavoitetta. Kaikki tavoitteet ovat yleensä jonkin osatavoitteita. Jatkumo on ääretön. Taloudessa ja hallinnossa meillä on selkeiltä tuntuvat numeromääritteet. Liikutaan nollan molemmin puolin. Nollatilan etäisyys määrittää olemmeko onnistuneet vai epäonnistuneet tavoitteessamme. Nämäkään mittarit eivät ole lohduttomia, vaan näyttävät suunnan, tähtäävät tulevaisuuteen. Sen, mitä voimme tehdä paremmin, mitkä siivet annamme tälle lähtökohdalle.

Kulttuurin tuottavuuttakin voimme tarkastella. Usein tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä siihen tarvitsemme määritetyn vastarannan. Pelkkä numero ei riitä. Mitä asetamme vastarannalle? Se voi olla esimerkiksi hyvinvointi ja mielihyvä ja sitä kautta terveys ja vielä enemmän: kansantaloudellinen terveydentila, elämän säilyttäminen ja jatkuvuuden turvaaminen. Kirjallisuus, kuten muukin kulttuuri ja taide, ovat terapeuttisia. Kun jotain sisäistämme tai koteloimme, pystymme avautumaan ja kuoriutumaan itsestämme.

On tärkeää yrittää nähdä kokonaisuus, vaikka kaikki osatavoitteet ja vaiheet ovatkin välttämättömiä. Jumalia emme ole, mutta voimme pyrkiä kokonaistavoitteeseen, hahmottaa ideologiaamme ja pyrkiä siihen. Ilman ideologiaa jäämme välivaiheeseen, kuten perhonen, joka ei ehtinyt kuoriutua. Kun olemme vielä mittarimatoja, mittaamassa vihreää koivunlehteä ei ymmärryksemme ole vielä kovin suuri. Riittää, että saamme ravintoa. Ravinto on kuitenkin erittäin tärkeä, jotta pääsemme eteenpäin, koteloitumaan ja vihdoin kenties jopa lentämään. Jos jäämme mittarinmadoiksi on uhkana, että joku tallaa meidät tietämättä keitä loppuolemukseltamme olemme tai tulemme.

Mittareita lukiessa on hyvä muistaa, että on olemassa myös mittarien mittareita.

Kuten perhosenkin tie, on tämän tänään julkaistavan kuntahistorian tekovaiheita ollut muna, toukka, se ihmeellinen mittarimato ja kotelo. Aikuiseksi se muuttuu meidän, teidän käsissänne. Te annatte sille siivet, päästätte toivon mukaan vapaaseen lentoon.

Tätä kirjaa on tehty rakkaudella. Sivu sivulta ja aukeama aukeamalta se on käsityönä valmistunut. Munista kootut osiot ovat omia mittarimatojansa, joista muodostuu aikanaan perhosia. Niiden yhteistä keveää leikkiä voi seurata selailemalla kirjaa sattumanvaraisesti, päästää mielikuvituksensa lentoon. Eri osiot ovat saaneet eri tavalla ravintonsa, eri lehtien päällä ne ovat keränneet voimia aikuisuuteen.

Jokainen varmasti löytää tästä kirjasta itselleen mieleisensä mittarimadon, jonka kasvua seurata aina perhoseksi asti. Ne ovat kuitenkin yksilöitä, joita yhdistää yhteinen paikka. Tämän paikan ja pohjan on antanut Pyhäjärven Kirkonkylä ja sen ihmiset kautta aikojen. Oman lisävärinsä tuovat muualla asuvat vierailijat. Voimme peilata jopa koko Suomen historiaa sen kautta.

Aikuisina perhoset juovat yleensä mettä. On kuitenkin myös perhosia, jotka eivät syö lainkaan enää aikuisena, koska niillä ei ole suuta. Mutta tällaiset perhoset kuolevat usein hyvin nopeasti verrattuna syöviin perhosiin.

Uskon, että tällä kirjalla ja kirjan kaikilla kahdeksalla osiolla on suu. Antakaa te hyvät lukijat ja tekijät niille mettä, jotta niiden elämä jatkuisi mahdollisimman kauan ja jotta ne voisivat synnyttää mahdollisimman paljon uusia munia, mittaritoukkia ja perhosia.

Anitta Oertel

Anitta Oertel

Yhteystiedot

Anitta Oertel
040 7617 388
Lähetä sähköpostia
Lähetä viesti