Tunne-elämän aikuisuuteen sisäisen lapsen kautta

Käsikädessä 1/2009

- Lapsi on luonnostaan luova, luottavainen ja iloinen, jos häntä ei ole jollakin tavalla rikottu. Monilla suomalaisilla on kuitenkin surullinen lapsi sisällään, sanoo turkulainen pastori-terapeutti Seppo Jokinen.

Jokinen puhuu kokemuksesta, eikä hän säästä itseäänkään setviessään ihmisenä olemisen kipuja. Terapeuttina Jokinen luotaa ihmisen sisintä syvältä ja perusteellisesti. Hän koskettaa patoutumia, nostaa niitä pintaan. Jokinen rohkaisee lähtemään mukaan, katsomaan syvälle sisimpään, etsimään lasta, joka on piiloutunut.

Elämättä jäänyt lapsuus tukahdutettuine tunteineen on yksi suurimpia kulmakiviä yhteiskunnassamme. Moni lapsi on joutunut itsenäistymään liian varhain. Moni on joutunut kantamaan liian suurta vastuuta hypäten ennenaikaiseen vanhuuteen. Kysymyksiä nousee pintaan. Minkälainen on minun sisäinen lapseni? Onko se iloinen ja avoin vai onko se katkeroitunut ja pelokas? Mitkä eväät minä sain lapsena aikuisuuteen? Koska kannamme lasta sisimmässämme koko elämämme ajan, on hyvä hoitaa haavoittunut lapsi terveeksi. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä elää oma lapsuus uudestaan – ja paremmin.

Lukkotunteet estävät eheytymisen

Jokinen lähtee ajatuksesta, että ihmisellä on kolme tunnekäyttäytymismallia: lapsi, aikuinen ja vanhempi. Tasapainoinen aikuinen tunnistaa tunteet ja kykenee hallitsemaan ne. Perusturvaton aikuinen taas käyttäytyy joko vanhemman tai lapsen tavoin. Aikuisen tunnekäyttäytyminen on hänelle ylivoimaista.

Jos lapsena jää suru surematta tai traumaattinen kokemus käsittelemättä, syntyy lukkotunteita, jotka estävät parantumista ja muutosta. Lukkotunteita voivat aiheuttaa esimerkiksi vanhempien avioero tai läheisen kuolema, jos lapsi on jäänyt tuskassa ja ahdistuksessaan yksin.

- Avioerotilanteessa vanhemmat eivät edes aina salli lapsen puhua ahdistuksestaan, koska pelkäävät itse kohdata sitä. Jos kriisi jää käymättä läpi, olisi ihme, ettei se jättäisi merkkejä, sanoo Jokinen.

Myös väkivalta, insesti ja kodin ahdasmielinen ilmapiiri patoavat tunteita ja estävät hyviä tunteita tulemasta esille.

Aito tunteminen ja kokeminen liittyvät sisäiseen lapseen. Jos sisäinen lapsi on vangittuna, on aikuisenakin vaikeaa elää tunnetasolla luovasti ja luottavaisesti. Jos ihmisen tunteet ovat lukossa, hän menettää paljon voidessaan tuntea vain eriasteista ahdistusta.

- Kun kriisi lukkiutuu lapsen sisälle, hänelle jää tietyt tunteet tai tunteettomuus päälle. Aikuisena tällaisen ihmisen reaktiot ovat sellaisia kuin hänen sisäinen lapsensa on, eli alisteisia, aggressiivisia, häpeileviä, pelokkaita, syyllisiä tai kovia.

Kovuus on yksi tapa suojautua ja puolustautua. Lukkotunteita ovat myös itsesääli, katkeruus ja viha. Ne muodostavat vaikeasti murrettavan suojamuurin ihmisen ympärille eikä hän usein tiedosta niitä itse.

Pastorina ja sielunhoitajana Seppo Jokinen on havainnut, kuinka kaikkein tunnerikkoisin ihminen suojautuu usein totaalisen hengellisyyden muurin taakse.

- Hänen suojanaan on panssari, joka kestää vaikka maailmanlopun, itse Jumala! Tragedian suuruus on siinä, että hän vilpittömästi kuvittelee olevansa täysin terve. Hän tyrkyttää apuaan jatkuvasti muille, mutta se ei tuo hänelle vapautusta vaan luo lopullisen muurin hänen itsensä ja muiden välille.

Keskeytetty lapsuus

Seppo Jokinen puhuu myös vanhoista lapsista. Lapsista, joilla on kielletty lapsuus. On lapsia, jotka ovat joutuneet ottamaan vastuuta 3-4-vuotiaina äidistään tai isästään ja omasta elämästään, vaikka lapsuus merkitsee lupaa olla itse kannettavana. Jos lapsi on joutunut olemaan vahvempi kuin mitä hänen olisi pitänyt olla, hän on joutunut keskeyttämään lapsuutensa. Pahimmassa tapauksessa hän on ottanut vanhan roolin itselleen.

- Itse yritin olla harmaapukuinen kravattikaulainen mies. En kyennyt päästämään ilmaisultaan luovaa lasta esille.

Suomessa on Jokisen mukaan puoli miljoonaa alkoholistin lasta, jotka eivät ole saaneet kokea turvallista lapsuutta. Heiltä puuttuu eväät kohti turvallista aikuisuutta.

Perustrauman hoitaminen

Perustrauma eli keskeisin tunne-elämän haava, joka vangitsee sisäisen lapsen, voi Jokisen mukaan syntyä jo aivan pienenä, 3-4-vuotiaana, kun lapsi kokee tulleensa hylätyksi.

- Todellista hylätyksi tulemista on, jos lapsi kokee, että isä tai äiti eivät rakasta häntä.

Viimeistään perustrauma syntyy kouluiässä, yleensä ennen murrosikää. Se voi syntyä monista eri syistä, esimerkiksi koulukiusaamisesta. Seppo Jokinen painottaa, että perustrauma täytyy paikantaa ja selvittää sen vaikutukset, vaikka siitä aiheutuisi tuskaa ja ahdistusta.

- On otettava kipeä askel ja lähdettävä selvittämään omaa käyttäytymistä. Ahdistuksen ja vihan on tultava ulos, jotta tilalle voidaan saada rakkautta.

Kohti eheyttä

Seppo Jokisen työvälineenä on rukoileminen ja synninpäästö, keskusteleminen ja kuunteleminen sekä hänen ja hoidettavan välinen ihmissuhde.

- Pyhä Henki toimii siellä missä häntä rukoillaan. Rukoushoito voidaan kohdistaa suoraan haavaan, kun syyt vamman aiheuttamiin elämäntilanteisiin on löydetty.

Kun sisäinen lapsi vapautuu vuosikymmenien kahleista ja siteistä voi sydämestä nousta aito ilo ja riemu. Jokinen muistuttaa mieliin Kristuksen sanat: ”Tulkaa lasten kaltaisiksi” tai ”Antakaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on valtakunta”.

- Lapsen kaltaisuus on hengellisyyttä. Lapsi elää tunteilla. Kun vallitseva tunnetila on myönteinen, kaikki on hyvin, mutta kun vallitseva tunnetila on kielteinen, kaikki on huonosti, toteaa Jokinen.

Anitta Oertel

Anitta Oertel

Yhteystiedot

Anitta Oertel
040 7617 388
Lähetä sähköpostia
Lähetä viesti