Huolireppua voi keventää

Käsikädessä-lehti 1/2011

Huolireppua voi keventää

Teksti: Anitta Oertel

Huolehtiminen on hyvin myönteinen asia, ja esimerkiksi pienelle lapselle on ihan elinehto, että joku aikuinen huolehtii hänestä. Myös sairaista ja heikommista sekä omasta kodista, työstä ja taloudesta sekä terveydestään tulee huolehtia. Hyvään elämään kuuluukin paljon tarpeellista huolehtimista. Normaali ja terve huolehtiminen on osa elämää, ja se voi olla palkitsevaa, vaikka uuvuttaisikin.

Jotkut huolet ovat sen sijaan aivan turhia ja ylimitoitettuja. Huolehtimisesta on voinut kehittyä tapa ja asenne, joka estää luottamasta selviytymiseen, siihen, että elämässä voi käydä hyvinkin.

- Turha huolehtiminen on voimien ja ilon viemäri. Se kuluttaa ihmistä itseään ja ympäristöäänkin, toteaa teologi ja kirjailija Anna-Liisa Valtavaara.

Valtavaara kertoo kuunnelleensa ja katselleensa pitkään omaa ja muiden ihmisten elämää ja toteaa, että huolia riittää joka lähtöön.

- Melkein mistä vain voi olla huolissaan, hän sanoo.

Valtavaara neuvookin tutkimaan huolehtimisen rajavyöhykettä, sitä, mikä erottaa hyvän ja huonon huolehtimisen, jotta turhat huolet eivät kuormittaisi liikaa elämää.

- Tärkeintä on havahtua tunnistamaan omat huolen kohteet. Huolehtiminen on monille niin automaattista, ettei aina edes tajua huolehtivansa. On vain iso huolimöykky.

Kaikesta huolehtivalla on huolireppu niin täynnä, ettei hän ehkä edes enää tiedä mitä repussaan kantaa.

Huolitaakasta on vaikea luopua, jos se on tullut ja pingottunut jo osaksi elämää. Jos jo pienestä pitäen on tottunut sellaista reppua kantamaan, jossa huolet painavat enemmän kuin mukavalta tuntuvat asiat, elämä itsessään tuntuu taakalta.

Pyrkimys hyvä

– lopputulos huono

Jotkut ihmiset bongaavat lintuja, jotkut vähän samaan tapaan huolia. Valtavaara maalaa mielikuvaa ihmisistä, jotka kantavat mukanaan huolikiikaria huolia bongatakseen. Monia voisi hänen mukaansa nimittää huolibongareiksi, joilla on hyvä huolinäkö, huolitutka, huolikiikarit ja kaikenlaiset huolituntosarvet sekä huolihautomo, jossa huolet pysyvät hyvin hengissä.

- Ihmisen mieli on aika kummallinen. Ei tarvitse olla edes varsinainen huolehtijatyyppi, kun huomio kiinnittyy pieneenkin ongelmakohtaan. Jos isoon pöytäliinaan tulee pieni tahra, muu osa menettää merkityksensä. Onko pakko olla niin tarkka?  Haluanko, että huolinäköni on niin tarkka, kysyy Valtavaara.

Anna-Liisa Valtavaara luettelee kolmekymmentä erilaista huolehtijaheimoon kuuluvaa tyyppiä tai tyyliä. Monelle kaikki piirteet ovat tuttuja, toiset tunnistavat joistakin itsensä. Valtavaara toteaa, että yhteistä huolehtijaheimolle on, että he kaikki pyrkivät hyvään, mutta lopputulos on jollain tavalla huono joko itsen tai toisten kannalta.  Huolehtijaheimon joukosta löytyy Valtavaaran listalla ainakin ylihuolehtija, huolissaan olija, murehtija, märehtijä, synkistelijä, pessimisti, surkuttelija, säälijä, kauhistelija, voivottelija, huokailija, huolestuja, hätäilijä, jossittelija, varmistelija, varautuja, varasuunnittelija, kontrolloija, kyttääjä, huomauttelija, varoittelija, ylisuojelija, ylipelkääjä, utelija, hötkyilijä, hössöttöjä, hermoilija, jännittäjä, ylivastuullinen ja taakankantaja.

Huolehtijalta puuttuu luottamus

Luonne- ja temperamenttierot selittävät Valtavaaran mukaan osittain sitä, miksi ihmisten huolestumisherkkyydessä on niin paljon eroja. Joku saattaa olla jo synnynnäisiltä ominaisuuksiltaan herkempi murehtimaan.

- Monenlaiset syntymän jälkeiset tekijät ja tapahtumat saattavat kuitenkin vaikuttaa siihen, tuleeko ihmisestä huolehtija vain suhtautuuko hän elämään luottavaisesti.

Luottamuspula on tavallisin ylihuolehtimisen perussyy. Kyse on yleensä elinikäisestä perusturvattomuudesta. Huolehtijalta puuttuu luottamusta moneen suuntaan, ja se kohdistuu myös toisiin ihmisiin.

- Häneltä puuttuu itseluottamusta eikä hän luota omaan arvoonsa eikä siihen, että hänellä on oikeus olla olemassa omana itsenään, sanoo Valtavaara.

- Luottamuspula ilmenee myös varauksellisuutena ja toisten kontrollointina. Huolehtija tarkkailee muita ja heidän tekemisiään itsensä kannalta, mutta myös vahtiakseen toisten elämää tavalla, joka ei hänelle kuuluisi.

Hellitä huolista

Huolireppu ei ole ihan helppo kevennettävä. Jos sieltä voisi niin vain ottaa huolet pois, ei juuri kukaan murehtisi turhaan. Huolet ovat voineet juurtua vuosikymmenten ajan tiukasti kiinni.

- Tuottoisa huolitehdas ei pysähdy pelkällä napin painahduksella, mutta huolikatkaisijaa voi siirtää vähitellen toivottuun suuntaan, toteaa Valtavaara.

Valtavaara tietää kokemuksesta, että tehtyyn valintaan on palattava monta kertaa uudestaan, kun turvattomuuden tunne ja vanha huolehtimismekanismi käynnistyvät. Tarvitaan monta harjoituskertaa. Lohdutukseksi ja kannustukseksi Valtavaara sanookin, että täysin huolivapaata olotilaa ei kannata edes tavoitella, ja pienet huolet voivat olla jopa terveellisiä.

Huolten keventäjän tavoiteohjelma voisi sisältää kolme näkökulmaa: huolten määrän ja huolehtimisajan vähentämisen, huolten laadun tarkkailun sekä aiempaa rennomman, armollisemman ja luottavaisemman asenteen opettelun.

Valtavaara neuvoo pitämään huolipäiväkirjaa, jonka avulla saa senkin selville, onko huolehtinut turhaan. Tosissaan tai leikkimielellä voi laskea hukka- ja hyötyprosentteja. Menikö asia nyt pieleen vai ei? Tapahtuiko pelättyä asiaa ollenkaan?

Valtavaara tietää, että monet ovat keksineet itselleen yhden tai kaksi iskulausetta, jolla toppuuttelee huolestumistaan ja lisää luottamustaan. Iskulauseita voi toistaa mielessään tai sijoittaa niitä sopiviin kohtiin, työpöydän äärelle, tietokoneen kylkeen tai jääkaapin seinään.

- Lause voi olla mikä tahansa, kunhan se nostaa ylös surkuttelun suosta, sanoo Valtavaara.

Miltä kuulostaisi lauseet kuten, asioilla on tapana järjestyä, kyllä minä pärjään, kyllä hän pärjää, huomisen murheet ovat huomisen murheita, älä hätäile? Ehkä nämä lauseet saavat huolirepussa aikaan kuhinaa ja järjestäytymistä, ja lopulta jokin huoli sieltä voi pyrkiä kuin itsestään ulos.

Lähde: Anna-Liisa Valtavaara, Huolena huolehtiminen (Kirjapaja 2009)

Anitta Oertel

Anitta Oertel

Yhteystiedot

Anitta Oertel
040 7617 388
Lähetä sähköpostia
Lähetä viesti